YK, New York (IPS – Will Higginbotham)
Maailman suurimmat kullan- ja jalokivien tuottajat saavat enimmäkseen heikkoja arvosanoja toimintansa vastuullisuudesta. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch (HRW) on valjastanut sosiaalisen median #BehindTheBling-kampanjaansa, jossa selvitetään kimalluksen taustoja.
”Kannustamme ihmisiä miettimään, mistä heidän korunsa tulevat ja vaatimaan varmuutta siitä, ettei taustalla ole ihmisoikeusloukkauksia”, Jo Becker HRW:n lasten oikeuksien osastolta kertoo.
Nyt näkyvyyttään somessa lisännyt kampanja aloitettiin jo vuosi sitten. ”Silloin yritykset sanoivat, ettei tuotannon vastuullisuus kiinnosta kuluttajia. Haluamme osoittaa, ettei asia ole niin”, Becker sanoo.
Todisteeksi siitä tuhannet ihmiset ryhtyivät heti somekampanjan alettua tviittamaan ja lähettämään viestejä kulta- ja jalokiviyhtiöille.
Alkuperä pimennossa
Kohteiden valintaa helpotti HRW:n selvitys 13 suuren kello- ja kultayhtiön toiminnasta. Niiden raaka-aineenhankintaa syynättiin eri vaiheiden jäljitettävyyden ja ihmisoikeusvastuun kannalta.
Kullan ja timanttien alkuperän jäljittäminen ei onnistu valtaosassa yhtiöistä, moni ei kerro alihankkijoidensa nimiä eikä arvioi ihmisoikeuksiin liittyviä riskejä.
Tutkituista yrityksistä parhaiten oli vastuullisuudessa edistynyt Tiffany and Company. Bulgarin, Cartierin, Pandoran ja Signetin edistystä kuvataan ”maltilliseksi” ja loput saavat maininnan ”heikko” tai ”hyvin heikko”.
Lapsia orjatyössä
HRW:n arvion mukaan pienimuotoinen kullan ja jalokivien louhinta työllistää maailmassa miljoonia ihmisiä, joiden ihmisoikeuksia ei läheskään aina kunnioiteta. Lapsia kaivostyössä on toista miljoonaa.
”Palkka on usein pieni tai olematon ja olosuhteet kammottavat. Näin kaivetut kulta ja timantit eivät todellakaan ole hohdokkaita”, Becker sanoo.
Lasten työskentelyä kaivoksilla on dokumentoitu erityisesti Länsi- ja Keski-Afrikassa. Esimerkiksi Sierra Leonessa tuhannet pojat saavat kaivostyöstä palkakseen vain majoituksen, ruuan ja työkalut.
Norsunluurannikon pieniin kultakaivoksiin on tuotu lapsityövoimaa Burkina Fasosta, ja HRW vertaa olosuhteita orjuuteen.
Myös Zimbabwessa lasten kaivostyö on kasvava ongelma, sillä työolot ovat hengenvaaralliset ja monelta jää koulu kesken, maan luonnonvarakeskuksen johtaja Farai Maguwu sanoo.
”En ikinä unohda kolmea poikaa, jotka tapasin vuonna 2012, kun he palasivat Marangen timanttikentiltä. He olivat olleet työssä, kun tunneli romahti ja heidän toverinsa kuoli. Tapaukset eivät ole harvinaisia”, Maguwu kertoo.
Ongelmia Aasiassakin
Lasten kaivostyö ei ole yksin Afrikan vitsaus. Myanmarin jalokivikauppa julistettiin kansainväliseen saartoon, kun alan todettiin nojaavan ihmiskauppaan sekä lapsi- ja pakkotyöhön. Tietoja väärinkäytöksistä tulee edelleen.
HRW:tä huolettavat työolot myös Intiassa, jossa huomattava osa maailman jalokivistä hiotaan. Järjestö epäilee, että ala työllistää tuhansia lapsia epäilyttävissä oloissa.
”On saatava kuluttajat vaatimaan, että tuotantoketjun kakki vaiheet ovat kunnossa”, Becker tähdentää. Kampanja tuotti jo tulosta, kun saksalainen Christ-yhtiö sitoutui varmistamaan tuotantonsa vastuullisuuden yhteistyössä HRW:n kanssa.
(Inter Press Service)
SASK tukee kaivostyöntekijöiden taistelua oikeuksistaan Indonesiassa, Myanmarissa, Malawissa ja Mosambikissa.
Aiheeseen liittyvää
Lausunto komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta ja direktiivin (EU) 2019/1937 muuttamisesta
Sano ei lapsityölle
